Joulu lähestyy..

Ja niin on siihen liittyvien valmistelujen myötä myös aika hurahtanut Gaalan jälkeen kuin siivillä. Gaalassa meni hienosti! Tyson poika nappasi hienosti BIS 2 sijan useiden upeiden sertikanien joukossa. Ja tuli myös ROP, VSP ja useampi serti ja yksi valioituminen sen lisäksi, joten ei paremmin olisi voinut mennä.

Hieman hämmentävää on ROP-kanien valinta standardin mukaan ja BIS-kilpailun ristiriita. Koiranäyttelyissä vain ROP menee jatkoon kilpailemaan koko näyttelyn kauneimmasta. Hermeliinien osalta näin ei mennyt. ROP oli nuori naaraani (koska oli naaras) ja VSP:ksi oli valittu ruskeasoopeliurokseni, mutta näyttelyn korkeimmalle sijoitetuin ja palkituin hermeliini oli kuitenkin BIS 2 Tyson. Eli oliko ROtunsa Paras nyt oikeasti paras näyttelyssä? Ei.

Kivointa koko Gaalassa oli kuitenkin tapahtuma kokonaisuutena ja tapahtuman henki. Kani-Shoppi Sussi Virolaisen luotsaamana teki hurjan myynnin. Hienosti tehty! Upea palkintopöytä, BIS kanit omissa häkeissään esillä, jäsenrekisteri paikalla sunnuntaina ja moni muu asia ja palvelu teki tapahtumasta todellisen Gaalan.

Suomen Kaniyhdistys sai ensimmäistä kertaa erityiskiitosta eläinlääkäriltä siitä, että kanit olivat rauhallisia ja hyvin hoidettuja! Kiitosta tuli myös lapuista, jossa yhdistys huomioi kanien olosuhteita asettaen tarvittaviin häkkeihin viestiä omistajalle, että kani kaipaa, vettä/ruokaa/muuta huomiota. Kiitos Akille hienoista lapuista ja laputtamisesta.

Omasta puolesta Lämmin ja Iso Kiitos kaikille näyttelyssä auttaneille! Oli ihana nähdä ehkä tähänastisesti suurin osanotto näyttelyn pystytyksessä ja purkuvaiheessakin oli paljon auttavia käsiä.

Ja nyt on taas palattava Tontun puuhiin... Hyvää Joulun odotusta!

Grand Galan kynnyksellä

 Huomenna olen menossa Grand Gaalaa pystyttämään. Pakettiauto tulee olemaan taas kattoon asti täynnä häkkejä, purupaaleja, yhdistyksen tavaraa ja perässä vielä peräkärry. Ihan sellainen dejavu ilmiö LU:sta...

On aina kiva tehdä näyttely hienoihin kulisseihin, joiden ansiosta harrastuksemme saa kiistatonta ja lähes ilmaista PR:ää ja tunnettavuutta! Siivellä pääsemme tutustumaan muuhun messutarjontaan ja onhan siellä jokaiselle jotakin. Ruotsalaisetkin harrastajat olivat erittäin tyytyväisiä näyttelypaikkaan LU:ssa.

Aina näytteilleasettajan mieleen ei ole kaikki messujen tietyt rajoittamat järjestelyt. Muihin näyttelyihin auton saa jättää oven välittömään yhteyteen eikä tarvitse kulkukortteja leimautella jne, mutta eipä niissä yleisöä juuri ole tai tarvikemyyjiä. Itse liputan ja tulen aina liputtamaan näiden messujen puolesta! Vaikka niissä on työtä.. niin se on sitäkin hauskempaa!

Nähdään Gaalassa ja otetaan kaikki annos iloista mieltä mukaan!

Minne se kesä meni?

Tässä sitä ollaan marraskuu alkamassa ja kesä meni jonnekin. Mitä tein kanirintamalla kesällä?

Muutama poikue syntyi, kanit saivat ihania uusia koteja, mutta muuten tuli juostua koiranäyttelyissä ja palveluskoirakokeissa. Niistä menestystä sitten niitettiin, mutta onpa sen eteen tehty töitä ja tietysti hienoilla koirilta, joista ISO kiitos rakkaille kasvattajille! Selitys kesän hurahtamiseen taitaa parhaiten selittyä täällä: http://www.wwdelarue.com/ ja uutisia.

Kokonaisessa yhdessä kaninäyttelyssä kävin Lopella kesäkuussa. Karmeassa +30 helteessä ja paikka oli kuin saunanlauteilla, jossa sai hikoilla. Vain vihta puuttui. Pihalla oli niin ihanaa kölliä vilpoisassa ja pienessä tuulen vireessä puiden varjossa. Olisipa ollut ulkonäyttely ja kaneilla sama fiilis!

Omat neljä kaniani eivät kovin suurta menestystä saaneet tai vaikutusta tuomareihin tehneet tällä kertaa, vaikka turkissa olivatkin. Yksi ihmetys löytyi Starbuckin arvostelukortista päätuomarin arvostelemana kohdassa rungonmuoto, jossa oli maininta "kapea edestä" ja tässä herra kuvattuna samana päivänä:

Rakennetuntemukseni mukaan en voi kuin ihmetellä ja arvuutella, että mikä sitten on edestä leveä? Vertailun vuoksi sen sijaan tämä alla oleva ruskeasoopeli oli kapea edestä, vaikka muotovalio olikin.. Makuasioista ei toisaalta voi kiistellä, mutta ..

Mutta edelleenkin ihmettelen, että minne se kesä oikein meni?



LU ja ajatuksia sen vierestä

LU tuli ja meni menestys oli ihan hyvä huomioonottaen sekalaisen arvosteluskaalan, kun tuomareita oli kaikkiaan kahdeksan. Vitorious oli paras kuviollinen hermeliini ja Tyson pokkasi vuoden 2010 parhaan hermeliinin tittelin toiseen kertaan! Pikkuruinen Callisto oli rotunsa VSP. Ja Hops-Ontop´s palkittiin vuoden kasvattajana 2010. Onnittelut kaikille LU-voittajille!

Mutta ajatellaanpa hieman tätä meidän Pohjoismaista arvostelujärjestelmää. On kahdeksan tuomaria, kaikki eri sukupolvista ja erilaisella näkemyksellä varustettu. Jos hermeliinejä on 50 ja ne jaetaan kahdeksalla saa jokainen tuomari arvosteltavakseen reilut 6 (!) kania. Mikä sitten tekee jostain kanista ROPin? Puhdas tuuri; Kani osuu oikealle tuomarille. Miten saman rodun edustajien arvostelut ovat verrattavissa keskenään? Ei mitenkään. Meillä vain rodut, joita on muutama yksilö arvostelee sama tuomari. Tämä on epätasavertaista muita rotuja kohtaan.

Oikeudenmukaista olisi, että vain yksi tuomari arvostelee koko rodun! Näin saataisiin verrattavissa olevia arvosteluja, vaikkei sittenkään ihan täydellä mittakaavalla; Englannissa kaikki saman rodun samanväriset kanit ovat samanaikaisesti pöydällä ja tuomari voi verrata kaneja keskenään. Konkreettinen näkemys siitä mikä on oikeasti paras musta tai valkoinen. Kaikkiaan parhaat kanit laitetaan paremmuusjärjestykseen ja se on tuomarille helppoa, kun kaikki parhaat kanit ovat pöydällä samanaikaisesti. On yksi tuomari ja siten arvostelut ovat verrattavissa keskenään. Paras on oikeasti paras sinä päivänä. 

Aina tietysti myös ihmetyttää tämä Pohjoismainen tapa käsitellä rotuja. Belgianjätti on belgianjätti yhdellä arvosteluskaalalla kaikki tyyni. Mutta mm. hermeliinit arvostellaan eri skaalalla, jos ne on erivärisiä tai erilaisella turkilla varustettuja. Siis täh? Eri arvosteluskaalat aikaansaa jalostuksessa eri painotukset; Kuviollisten hermeliinien arvostelu on 30% kiinni pelkässä värissä ja kuviossa, yksiväristen 60% rungonmuodossa ja tyypissä ja turkkimuunnosten 40% turkinlaadussa. Ei siis ihme, että yleensä esim. luonnonharmaat hermeliinit ovat kokonaistyypiltään parempia kuin vrt. kuviolliset tai turkkimuunnokset. Tämä tyyli jakaa rotu eri skaaloihin ja itseasiassa tarkemmin ajateltuna eri rotumääritelmiin (!) on ainutlaatuista Pohjoismaissa. Onko se sitten hyvä asia, onkin jo kokonaan toinen juttu.

Ilman meitä kasvattajia ei olisi kaneja tuomaroitavaksi. Kasvattajat tekevät työn ja tuomareiden tulee olla ajantasalla. Ei ole tarkoitus jalostaa kaneja sellaisiksi kuin ne olivat vuosia sitten eikä edes sellaisiksi kuin ne ovat nyt vaan katse tulisi olla aina tulevaisuudessa. Sitä se jalostaminen on: Rodun eteenpäin viemistä - ei jymähtämistä.

Muuten LU näyttelystä voisin sanoa sen, että harmitti kovasti selvä vastuunjako, jossa oli useita epäselvyyksiä itse organisaation ja hallituksen välillä. Jatkossa siis on tässä selvästi parannettavaa. Itse tein paljon hommia, kaikki mitä pyydettiin ja sellaistakin mitä ei varsinaisesti pyydetty, mutta lopussa kiitos seisoo; Paheksuvia katseita, kun en voinut tehdä vielä sitä ja tätä. Tuli vaan mieleen, että helpommalla pääsee ensi kerralla, kun ei tee yhtikäs - Eipä saa haukkujakaan.

Where has all the fun gone?

LU lähestyy...

Koko Suomen Kaniyhdistys ry:n historian suurin tapahtuma lähestyy. Samalla lähes pelottavaa ja upeaa. LU eli Suomen Mestaruus järjestetään Helsingin Messukeskuksessa Pet Expon yhteydessä 16.-17.04.2011.

Sen eteen on jo tehty paljon töitä! Sitä ei voi kukaan käsittää, kunnes on itse sen kokenut. Kaneja on ilmoitettu ennätysmäärin; Ulkomuotoluokkiin peräti 515 kania lähes 40 eri rodusta! Lisäksi reilu 100 pet-luokan kania. Ilahduttavaa on, että nyt saapuu näytteilleasettajia runsain määrin myös Ruotsista ja meillä on

peräti 8 ulkomuototuomaria kaikista pohjoismaista (lukuunottamatta Islantia).

Itse olen ilmoittanut myös paljon kaneja, tosin jälleen kerran sillä varauksella, että suurin osa on karvanvaihdossa ja jää kotiin. Minähän en tuo karvanvaihtoista kania näyttelyyn! Se on ensinnäkin epäkunnioitettavaa tuomaria kohtaan; Karvaa on jokapaikassa, myös siinä seuraavassa kanissa, joka ei ehkä olekaan karvanlähdössä. Kävipä kerran niin, että kaniani ennen oli oikein pöllyisä kaveri ja sitten minun kanini arvostelussa lukee "karvanlähtöä" ja pisteitä vähennetty, vaikkei mitään sellaista ollut. Näin se vahinko kiertää ;) Toisekseen en halua huonoja pisteitä karvanlähdön vuoksi muuten hienolle kanille.

Itse pet-tuomarina ei ole kiva syödä, niistää, kaivaa korvista ja silmistä kanin karvoja. Ja sitä tulee todellakin tehtyä, jos käsittelet useita karvanvaihtoisia kaneja. loppupäivästä alkaa itsekin näyttämään kanilta. On myös todella turhauttavaa ja harmittavaa arvostella kaneja, joilla on karvanvaihto kesken. Ei turkkia voi oikein arvostella kaikilta osin ja siten menestystäkään ei tule. Why bother?

No tässä taas tällaista vuodatusta...

Nähdään LU:ssa!



Muhniemi

Oli vuoden 2011 ensimmäinen näytelmä, joka oli kääpiörotujen erkkari. Kääpiöroduista edusti leijonanharjaksia, kääpiöluppia, hermeliinejä ja kääpiöjäniksiä yhteensä lähes 200 kania.

Näyttelyn paikkakunta oli Muhniemi. Aito maalaiskylä lämminhenkisten ihmisten keskellä. Muhniemen Seurantalo on vanha mutta komea rakennus, jossa ei ollut juoksevaa vettä ja ulkohuussi oli ainakin hyvin "ilmastoitu" lähes 20 asteen pakkasessa. Sisällä kuitenkin riitti lämpöä ja lämmintä tunnelmaa.

Tuomareina täällä oli Jaana-Kaisa Kekki (päätuomari) ja Marika Koivunen. Heillä riitti töitä aamupäivästä myöhäiseen iltapäivään. Heitä oli helppo lähestyä ja kyselläkin sai ja kaikkeen tuli vastaus välillä jopa keskustelun asteelle. Nyt on tietysti hyvä muistaa milloin tuomareita on paras lähestyä.

On aina kohteliasta keskeyttää tuomari, silloin, kun hän ei arvlostele kania. Joko kahden kanin välissä tai kaikkein parhaiten taukojen aikana. Ei ole asiallista keskeyttää tuomaria juuri silloin, kun hän parhaillaan tutkii kania tai kirjaa korttia. Silloin virhemarginaali kasvaa ja kanikin voi hermostua keskeytyksen vuoksi ja pahimmassa tapauksessa singota lattialle, jos tuomarin huomio herpaantuu.

Paikalla oli valtava määrä yleisöä ja käsittääkseni yleisötulot kattasivat koko näyttelypaikan vuokran! Todella hieno saavutus ottaen huomioon paikan syrjäinen sijainti. Ei siis ole mikään syy lipputulojen vähyyteen, että näyttely on järjestetty pienessä kylässä. Se vaatii vain omaa aktiivisuutta. Ja kaipa se karjalainen sosiaalisuus ja reilu meininki kantoi osan hetelmää.

Oman päivän kruunasi tietenkin omien kanien menestys. Tyson poika voitti koko shown ja Vito ylsi upeasti kolmanneksi! Menestys ei kulje kello kaulassa, vaan se tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Muihinkin omiin arvosteluihini olin tyytyväinen ja kirsikkana pohjalla olen ottereilleni saanut kuvioita paremmaksi, kun yhtä lukuunottamatta jokaisen arvostelussa kuvio sai 19/20 pistettä!

Lisääntyy kuin kani?

Mikä ihmeen sanonta "Lisääntyy kuin kani" ?

En voi kuin todeta, että tuo lausahdus koskee vain ja ainoastaan villikaneja ja ehkä suurempia rotukaneja. Mikään ei voisi poiketa totuudesta enemmän, kun on kyse hermeliinin kasvatuksesta.

Kun ehdottomasti haluat saada jostain yhdistelmästä poikasia on tulos tasan 0 poikasta. Jos kysyntää on paljon on varmaa, ettei poikasia ole ja kun kysyntää ei ole eikä eläinkaupat ota poikasia suuren tarjonnan vuoksi, on varmaa, että kanila on turvoksissa poikasista. Jos haluat saada kahdesta valkoisesta ps:stä valkoista ps:ää niin saat ainakin viisi luonnonharmaata ilman välivärejä. Kun toivot monta poikasta saat yhden rusinan, yhden max factorin, yhden hippon ja yhden mastodontin, joista yksikään ei jää henkiin vaikka neljä syntyikin. Yksinkertaista kanimatematiikkaa.

Onneksi poikkeustapaukset vahvistavat nuo säännöt ja jotain näyttöäkin jalostustyöstä syntyy joskus.
Eihän tätä hommaa kukaan täysjärkinen tekisi, mutta vähän hullu olenkin ;)