Mutta ajatellaanpa hieman tätä meidän Pohjoismaista arvostelujärjestelmää. On kahdeksan tuomaria, kaikki eri sukupolvista ja erilaisella näkemyksellä varustettu. Jos hermeliinejä on 50 ja ne jaetaan kahdeksalla saa jokainen tuomari arvosteltavakseen reilut 6 (!) kania. Mikä sitten tekee jostain kanista ROPin? Puhdas tuuri; Kani osuu oikealle tuomarille. Miten saman rodun edustajien arvostelut ovat verrattavissa keskenään? Ei mitenkään. Meillä vain rodut, joita on muutama yksilö arvostelee sama tuomari. Tämä on epätasavertaista muita rotuja kohtaan.
Oikeudenmukaista olisi, että vain yksi tuomari arvostelee koko rodun! Näin saataisiin verrattavissa olevia arvosteluja, vaikkei sittenkään ihan täydellä mittakaavalla; Englannissa kaikki saman rodun samanväriset kanit ovat samanaikaisesti pöydällä ja tuomari voi verrata kaneja keskenään. Konkreettinen näkemys siitä mikä on oikeasti paras musta tai valkoinen. Kaikkiaan parhaat kanit laitetaan paremmuusjärjestykseen ja se on tuomarille helppoa, kun kaikki parhaat kanit ovat pöydällä samanaikaisesti. On yksi tuomari ja siten arvostelut ovat verrattavissa keskenään. Paras on oikeasti paras sinä päivänä.
Aina tietysti myös ihmetyttää tämä Pohjoismainen tapa käsitellä rotuja. Belgianjätti on belgianjätti yhdellä arvosteluskaalalla kaikki tyyni. Mutta mm. hermeliinit arvostellaan eri skaalalla, jos ne on erivärisiä tai erilaisella turkilla varustettuja. Siis täh? Eri arvosteluskaalat aikaansaa jalostuksessa eri painotukset; Kuviollisten hermeliinien arvostelu on 30% kiinni pelkässä värissä ja kuviossa, yksiväristen 60% rungonmuodossa ja tyypissä ja turkkimuunnosten 40% turkinlaadussa. Ei siis ihme, että yleensä esim. luonnonharmaat hermeliinit ovat kokonaistyypiltään parempia kuin vrt. kuviolliset tai turkkimuunnokset. Tämä tyyli jakaa rotu eri skaaloihin ja itseasiassa tarkemmin ajateltuna eri rotumääritelmiin (!) on ainutlaatuista Pohjoismaissa. Onko se sitten hyvä asia, onkin jo kokonaan toinen juttu.
Ilman meitä kasvattajia ei olisi kaneja tuomaroitavaksi. Kasvattajat tekevät työn ja tuomareiden tulee olla ajantasalla. Ei ole tarkoitus jalostaa kaneja sellaisiksi kuin ne olivat vuosia sitten eikä edes sellaisiksi kuin ne ovat nyt vaan katse tulisi olla aina tulevaisuudessa. Sitä se jalostaminen on: Rodun eteenpäin viemistä - ei jymähtämistä.
Muuten LU näyttelystä voisin sanoa sen, että harmitti kovasti selvä vastuunjako, jossa oli useita epäselvyyksiä itse organisaation ja hallituksen välillä. Jatkossa siis on tässä selvästi parannettavaa. Itse tein paljon hommia, kaikki mitä pyydettiin ja sellaistakin mitä ei varsinaisesti pyydetty, mutta lopussa kiitos seisoo; Paheksuvia katseita, kun en voinut tehdä vielä sitä ja tätä. Tuli vaan mieleen, että helpommalla pääsee ensi kerralla, kun ei tee yhtikäs - Eipä saa haukkujakaan.
Where has all the fun gone?
