Näyttelyn paikkakunta oli Muhniemi. Aito maalaiskylä lämminhenkisten ihmisten keskellä. Muhniemen Seurantalo on vanha mutta komea rakennus, jossa ei ollut juoksevaa vettä ja ulkohuussi oli ainakin hyvin "ilmastoitu" lähes 20 asteen pakkasessa. Sisällä kuitenkin riitti lämpöä ja lämmintä tunnelmaa.
Tuomareina täällä oli Jaana-Kaisa Kekki (päätuomari) ja Marika Koivunen. Heillä riitti töitä aamupäivästä myöhäiseen iltapäivään. Heitä oli helppo lähestyä ja kyselläkin sai ja kaikkeen tuli vastaus välillä jopa keskustelun asteelle. Nyt on tietysti hyvä muistaa milloin tuomareita on paras lähestyä.
On aina kohteliasta keskeyttää tuomari, silloin, kun hän ei arvlostele kania. Joko kahden kanin välissä tai kaikkein parhaiten taukojen aikana. Ei ole asiallista keskeyttää tuomaria juuri silloin, kun hän parhaillaan tutkii kania tai kirjaa korttia. Silloin virhemarginaali kasvaa ja kanikin voi hermostua keskeytyksen vuoksi ja pahimmassa tapauksessa singota lattialle, jos tuomarin huomio herpaantuu.
Paikalla oli valtava määrä yleisöä ja käsittääkseni yleisötulot kattasivat koko näyttelypaikan vuokran! Todella hieno saavutus ottaen huomioon paikan syrjäinen sijainti. Ei siis ole mikään syy lipputulojen vähyyteen, että näyttely on järjestetty pienessä kylässä. Se vaatii vain omaa aktiivisuutta. Ja kaipa se karjalainen sosiaalisuus ja reilu meininki kantoi osan hetelmää.
Oman päivän kruunasi tietenkin omien kanien menestys. Tyson poika voitti koko shown ja Vito ylsi upeasti kolmanneksi! Menestys ei kulje kello kaulassa, vaan se tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Muihinkin omiin arvosteluihini olin tyytyväinen ja kirsikkana pohjalla olen ottereilleni saanut kuvioita paremmaksi, kun yhtä lukuunottamatta jokaisen arvostelussa kuvio sai 19/20 pistettä!
